Videodrome: Psykedeelinen Kauhu ja Technologisen Epätoivon Trilleri!

Vuonna 1982, David Cronenbergin ohjaama Videodrome saapui valkokankaille shokeeraamaan ja kiehtomaan katsojia uusilla ideoilla ja groteskilla kuvituksella. Elokuva kuljettaa meidät Max Rennin (James Woods) maailmaan, televisioaseman ohjelmapäällikköön, joka on hurahtanut “extreme” -ohjelmiin ja etsii jatkuvasti rajojen rikkomista ja uusia mielistelytapoja katsojilleen.

Yksi hänen löydöstään on salaperäinen “Videodrome”-lähetys, joka näyttää graafisia väkivaltaa ja sadomasokismia. Max alkaa koukuttautua tähän outoon materiaaliin ja samalla kokea erikoisia fyysisiä muutoksia – hänellä kasvaa avohaava hänen vatsansa keskelle!

Elokuva on täynnä Cronenbergin tyypillisiä teemoja, kuten teknologian vaikutus ihmisen psyykeen ja ruumiiseen. Videodrome kyseenalaistaa myös median valtaa ja sen kykyä manipuloida katsojia. Elokuvassa esiintyy vahvoja seksuaalisia teemoja, jotka yhdistyvät graafisiin väkivaltaesityksiin luoden ainutlaatuista ja hermostuttavaa tunnelmaa.

Cronenbergin ohjaus on mestarinajotelltua – kamera liikkuu hitaasti ja tarkasti paljastaden kauheuden ja mystisyyden tasoja. Elokuva kuvattiin pääosin Toronrossa, Kanadassa, ja Cronenberg käytti paljon spesial efekttejä luodakseen järkyttäviä ja surrealistisia kuvia.

Näyttelijät & Hahmot:

• James Woods esittää Max Renniä, televisioaseman ohjelmapäällikköä, joka ajautuu syvälle “Videodrome”-lähetyksen mysteeriin. Woodsin roolisuoritus on voimakas ja häiritsevä, hän esittää loistavasti hahmon henkistä rappiota ja kehollista muodonmuutosta.
• Debbie Harry, Blondien laulaja, näyttelee Maxin tyttöystävää Nicki Brandä. Hänen roolinsa on monimutkainen: hän on sekä seksuaalisesti houkutteleva että vaarallinen.

Cronenbergin Visio:

Cronenberg oli tuolloin tunnettu ruumiillisesta kauhuun keskittyvistä elokuvistaan (Shivers, Rabid) ja Videodrome jatkoi tätä linjaa. Elokuva on kuitenkin myös filosofinen tutkielma teknologiassa, mediassa ja ihmisen identiteetistä.

Cronenbergin ohjaus on visuaalisesti ainutlaatuinen. Hän käyttää lähikuvia ja hidastettuja otoksia luodakseen kauhun ja jännityksen tunnelmaa. Elokuva on täynnä surrealistisia sekvenssejä, joissa reaalius ja fantasiat sekoittuvat.

Videodrome sai ensi-iltansa Toronton filmifestalla 1983 ja sai kriitikoilta sekä katsojilta ristiriitaisia arvioita. Jotkut pitivät siitä mestariteoksena, toiset taas löysivät sen liian shokeeraavaksi ja groteskiksi.

Videodromenin Perintö:

Nykyään Videodrome on kulttielokuva, jota arvostetaan sen visionäärisestä ohjauksesta ja ajankohtaisista teemoista. Elokuva oli edelläkävijä tietokoneiden ja virtuaalisen todellisuuden vaikutuksen tutkimisessa. Se on myös vahva muistutus siitä, kuinka media voi manipuloida meitä ja mikä vaikutus sillä on meihin.

Elokuva on herättänyt keskustelua teknologian etiikasta ja sen roolista yhteiskunnassa. Videodrome on edelleen ajankohtainen ja tarpeellinen elokuva, joka kannustaa katsojaa miettimään omaa suhdettaan mediaan ja teknologiaan.